Recovery from Mormonism

Available in English Version

Dennis ja Rauni Higley

Mormoneina olimme hyväksyneet sen, mitä MAP-kirkon uskonkappaleissa sanotaan: "Me uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa, sikäli kuin se on oikein käännetty." Tämä alkoi vaivata meitä, koska näytti mielettömältä sanoa noin, ilman että määritellään, missä kohdassa käännös ei olisi ollut oikea. Jos taas Kirkko tiesi, että kyseinen kohta ei ollut oikein käännetty, miksi sitä ei sitten korjattu? MAP-kirkossa on enemmän kääntäjiä kuin missään muussa järjestössä koko maailmassa. Vanhan testamentin heprealainen teksti samoin kuin Uuden testamentin kreikkalainen teksti on saatavissa - jopa Vanhan testamentin kreikankielinen Septuaginta -käännös. (Se on käännetty hepreasta n. 270 eKr. Kreikka oli silloinen maailmankieli. Tämä Vanhan testamentin kreikkalainen käännös oli yleisessä käytössä Jeesuksen aikana.) Useimmat lainaukset Vanhasta testamentista kreikankielisessä Uudessa testamentissa on otettu Septuagintasta. On ilmeistä, että Septuagintassa (ja samalla myös herprealaisessa Vanhassa testamentissa) on oikea teksti, koska Jeesus siteerasi niitä ja näin osoitti tekstien olevan oikeassa. Emmauksen tiellä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet?"... "Ja hän selitti heille MOOSEKSESTA JA KAIKISTA PROFEETOISTA ALKAEN, mitä hänestä oli KAIKISSA kirjoituksissa sanottu." (Luuk 24:25-27) Huomaa, että hän aloitti Mooseksesta - Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta - ja kävi läpi KAIKKI profeetat, toisin sanoen, koko Vanhan testamentin, ja selitti, mitä hänestä oli kirjoitettu. Hän ei maininnut mitään virheellisiä käännöksiä Septuagintassa eikä puuttuvia raamatunkohtia. Viimeiset Vanhan testamentin kirjoitukset ovat oin 400 -luvulta eKr. ja kuten jo edellä mainittiin käännetty kreikaksi noin 270 eKr.

Kun päädyimme siihen, että voimme luottaa Raamattuun ja hyväksyä sen erehtymättömänä Jumalan sanana, se mullisti elämämme. Me tajusimme, että mormonien opetus Jumalasta ei ole Raamatun oppia Jumalasta. Mormonioppi sanoo, että Jumala oli kerran ihminen, jolla oli isä - jolla oli isä jne. Raamatun mukaan Jumala ei ole ihminen (4 Moos 23:19), ennen häntä ei ole ollut muita jumalia, eikä hänen jälkeensä (Jes 43:10), Raamatun Jumala sanoo, että hän ei tunne muita Jumalia (Jes 44:8). Tämän pitäisi tehdä selväksi, että ihmisistä ei voi tulla jumalia.

Se Jeesus, jonka olimme mormoneina hyväksyneet, ei ole Raamatun Jeesus. Raamatun Jeesus on kirjaimellisesti Iankaikkinen Jumala, joka tuli ihmiseksi vapauttamaan meidät. (Jes 7:14; 9:6) Hän on luonut kaiken, mukaan luettuna Lusiferin (Kol 1:16) eikä hän ole ihmishenkien veli saati sitten Lusiferin veli. Hän on ainoa tie, totuus ja elämä. Hän antaa pelastuksen lahjaksi, niin ettei kukaan voi ylpeillä ansainneensa sitä. (Ef 2:8-9) Mutta ihmisen täytyy oppia tuntemaan hänet ensin, kuten Joh 17:3 sanoo.

Opimme myös, että ei ole olemassa toista mahdollisuutta (kuolleille), koska Jeesus sanoi Luuk 16:26 kertoessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, jotka molemmat olivat kuolleet: "meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme." Se tarkoittaa, ettei ajan rajan tuolla puolen ole mitään lähetystoimintaa. Kuilun yli ei pääse. Heprealaiskirjeessä sanotaan (9:27): "Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle." Kuoleman jälkeen seuraa tuomio, ei toista mahdollisuutta. Psalmissa 49:8 sanotaan myös: "Henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa." Mitään me emme voi tehdä toisen hyväksi hänen kuoltuaan.

Mutta Raamattu kehottaa meitä: "Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana 'tänä päivänä' on voimassa ... Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, ÄLKÄÄ PAADUTTAKO SYDÄNTÄNNE." (Hepr 3:13,15)

Salli itsellesi ainakin mahdollisuus nähdä totuus suorittamalla muutama tarkistus. Jos MAP-kirkko on oikeassa, sinun ei pitäisi pelätä tutkimusta. Totuus ei muutu. Ainoastaan valheita pitää suojella ja piilotella.

Jos olemme tehneet virheitä, haluaisimme kuulla niistä. Seuraavassa haluamme esittää sinulle muutamia asioita tutkimuksistamme MAP-kirkon historian, opetuksen ja väitteiden parissa.

Kehotus tutkimaan

Presidentti Joseph Fielding Smith (MAP-kirkon presidentti 1970-luvun alussa) julisti:

"Mormonismin, kuten sitä nimitetään, täytyy pysyä pystyssä tai kaatua Joseph Smithin kertomuksen perusteella. Hän joko oli Jumalan profeetta, jumalallisesti kutsuttu, asianmukaisesti nimitetty ja valtuutettu, taikka hän oli yksi suurimpia petkuttajia mitä tämä maailma on nähnyt. Ei ole olemassa mitään keskitietä.

"Jos Joseph Smith oli petkuttaja, joka tieten tahtoen yritti johtaa ihmisiä harhaan, niin silloin hänet pitäisi paljastaa; hänen väitteensä pitäisi kumota ja hänen oppinsa osoittaa vääriksi." (Pelastuksen oppeja, osa 1, s. 183)

Kun joku lukee edelläolevan väitteen, se haastaa tutkimukseen - perusteelliseen asiaan liittyvien dokumenttien tutkimukseen. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna mormonien tarina on nuori. Niinpä pelkästään siitä syystä sitä on suhteellisen helppo tutkia.

Aloitetaanpa vuodesta 1820.

Joseph Smith väitti, että Isä Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa vierailivat hänen luonaan vuonna 1820. Hän sanoi heidän kertoneen, että kaikki kirkot olivat väärässä ja että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus Jumalan silmissä eikä hänen pitänyt liittyä mihinkään niistä. Hän sanoi, että kun hän kertoi toisille Jumalan vierailusta, tämä aiheutti voimakkaan vainon. Myöhemmin hän sanoi saaneensa vieraakseen enkeli Moronin. Tämä oli Joseph Smithin mukaan ylösnoussut olento, joka oli kuollut lähellä Smithin asuinpaikkaa New Yorkin osavaltiossa noin 1400 vuotta aikaisemmin. Moroni, niin Joseph Smith vakuutti, oli kätkenyt Kumoran kukkulaan New Yorkissa kertomuksen hänen kansastaan, joka oli elänyt Amerikan mantereella noin vuodesta 600 eKr. vuoteen 421 jKr. Tämä kertomus, niin Joseph Smithille kerrottiin, annettaisiin hänelle käännettäväksi. Niinpä muutamaa vuotta myöhemmin Joseph Smith kertoi saaneensa kirjan, joka oli kirjoitettu kultalevyille "reformoidulla egyptinkielellä", jota kukaan muu kuin hän ei pystyisi ymmärtämään. Häntä myös kiellettiin näyttämästä näitä kultalevyjä kenellekään, mutta jonkin ajan kuluttua harvat ja valitut saisivat etuoikeuden nähdä ne. Hän kertoi sitten kääntäneensä levyt ja julkaisseensa aineiston "Mormonin Kirjana" sekä luovuttaneensa levyt takaisin enkeli Moronille.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko väittää, että kirkon nimi on annettu Joseph Smithille ilmoituksena. Kuitenkin, kun Smith ensiksi järjesti kirkon vuonna 1830, sen nimi oli "Kristuksen Kirkko", sitten neljä vuotta myöhemmin nimi muutettiin muotoon "Myöhempien Aikojen Pyhien Kirkko", sitten vuonna 1838 se muutettiin jälleen. Tällä kertaa siitä tuli "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko", jolla nimellä se tunnetaan tänäänkin. Joseph Smith väitti saaneensa monia ilmoituksia Jumalalta ja hän alkoi esittää monia uusia oppeja nuorelle kirkolleen. Eräs niistä oli moniavioisuus, asia, jonka Smith kielsi julkisesti, mutta jota hän harjoitti salaa. Tämä oppi oli Joseph Smithin ilmeinen lankeemus, ja hänet surmattiin vuonna 1844 moniavioisuudesta aiheutuneen ristiriidan seurauksena.

Mennäänpä takaisin ja katsotaan edellä olevia asioita hieman lähempää ja yksityiskohtaisemmin.

Ensimmäinen näky

Joseph Smith väitti, että kun hän oli nähnyt näyssä Isä Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, hän oli ensin kertonut asiasta metodistisaarnaajalle. Tämä oli aiheuttanut sen, että "huomattavat miehet" ja "aikansa merkittävimpien uskonlahkojen merkkihenkilöt" alkoivat vainota häntä, vaikka hän oli vain 14-vuotias poika. Eikä näyttäisi ilmeiseltä, että joku jossakin olisi kirjoittanut tuonkaltaisesta liikehdinnästä? - Vähintäänkin Palmyran sanomalehti olisi kirjoittanut jotakin, koska Joseph Smith väitti, että "kaikki olivat yhtenä miehenä vainoamassa minua" ja että vaino oli katkera. Tuossa pikkukaupungissa ei ollut moniakaan tärkeitä tapahtumia, niinpä lehdessä julkaistiin jopa vähäpätöisiä pikkujuoruja. On kuitenkin turha etsiä vuodesta 1820 alkaen juttua nuoren pojan näystä tai hänen vainostaan, tai kertomusta uskonnollisesta kiihtymyksestä, jonka Smith myöhemmin kertoi aiheuttaneen sen, että hän meni metsään etsimään Jumalaa ja sai tämän ihmeellisen näyn. Joseph Smith sanoi, että häntä kiellettiin tässä näyssä kahdesti liittymästä mihinkään lahkoon, mutta on mielenkiintoista havaita, että vuonna 1823 Josephin äiti, sisar ja kaksi veljeä liittyivät Presbyteeriseen kirkkoon, ja myöhemmin Joseph itse pyrki jäseneksi Metodistikirkkoon, johon hänen vaimonsa kuului. Asiakirjoista ilmenee, että hänet erotettiin vuonna 1828, koska hän uskoi magiaan ja lisäksi syynä olivat hänen "aarteiden etsintä harrastuksensa".

Josephin vastaperustettu kirkko alkoi julkaista historiaansa sitä mukaa kun jotakin tapahtui. Tämän julkaisun nimi oli "Messenger and Advocate". Oliver Cowdery oli sen pääasiallinen kirjoittaja ja Joseph Smith itse tarkasti sen luotettavuuden. Tässä julkaisussa Joseph kertoo kuinka hän veljensä Alvinin kuoleman jälkeen, ja kun hänen äitinsä, sisarensa ja kaksi veljeään olivat liittyneet Presbyteeriseen kirkkoon, alkoi etsiä uskontoa ja rukoilla "josko oli olemassa jokin Korkein Olento". (vol. 1 p. 79) JOS HÄN OLI NÄHNYT NÄYSSÄ ISÄ JUMALAN POIKANSA JEESUKSEN KRISTUKSEN KANSSA VUONNA 1820, HÄNEN TÄYTYI VARMASTI VUONNA 1823 TAI 1824 TIETÄÄ, ETTÄ KORKEIN OLENTO OLI OLEMASSA. Jos luetaan päiväkirjoja, muistiinpanoja, sanomalehtiä jne., on turha etsiä mitään mainintaa niin kutsutusta "Ensimmäisestä näystä" ennen vuotta 1842, jolloin se julkaistiin "Times and Seasons" -lehdessä 22 vuotta sen jälkeen kun näky oletettavasti oli nähty. Näyttää ilmeisen selvältä, että tämä kertomus on jälkeenpäin sepitetty, koska näkykertomus mainitsee kaksi eri jumalaa, kun taas Mormonin Kirja sanoo, että on vain yksi Jumala; ja että Jeesus, Isä Jumala ja Pyhä Henki ovat tämä yksi Jumala. Esim.: Alma 11:26-33; 18:26-28; Moosia 15:1,2,5, jne.

Opin ja Liittojen Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1835 ja se sisälsi Profeettojen koulussa pidettyjä luentoja. Luennossa 5 sanotaan, että Jumala on Henki, ja että ainoastaan Pojalla on lihaa ja luuta oleva ruumis. (Luennot on myöhemmin poistettu kirjasta ne ovat saatavissa erillisenä kirjasena.) Samaan luentoon liittyy alaviite, jossa sanotaan, että Joseph sai lisävalaistusta ja tietoa vuonna 1843 ja silloin tuli tietämään, että myös Isä Jumalalla on lihaa ja luuta oleva ruumis. Jo pelkästään tämä opetus kertoo, että vuonna 1820 ei ole voinut olla näkyä Isästä ja Pojasta. Jos tällainen näky olisi ollut, Joseph ei olisi tarvinnut tätä lisävalaistusta ja tietoa siitä, että Isä Jumalalla on lihaa ja luuta oleva ruumis. Vasta vuonna 1844 Joseph alkoi saarnata jumalasta, joka oli kerran ollut ihminen ja kehittyi jumalaksi, ja siitä kuinka ihmisestä myös voi tulla jumala. (Ks. "Teachings by Prophet Joseph Smith" pp. 345-347) Niinpä ei ole mitään todistusaineistoa siitä, että ensimmäinen näky olisi ollut Kallisarvoisessa Helmessä esitetyn kertomuksen mukainen, tai että sen enempää mormonit kuin heidän vastustajansakaan olisivat tienneet siitä ennen vuotta 1842 tai niillä main. Vasta 1880-luvulla Kirkko hyväksyi tämän kertomuksen. Tätä ennen voidaan ainoastaan lukea sitä vastustavia asioita. Esim. "Journal of Discourses"-kirjan (= J.of D.) mukaan (vol. 2, p. 171) vuonna 1855 Brigham Young, silloinen presidentti, piti saarnan, jossa hän sanoi mm.:

"HERRA EI TULLUT JOSEPH SMITHIN LUO, VAAN LÄHETTI ENKELINSÄ ILMOITTAMAAN HÄNELLE, ETTÄ HÄNEN EI PITÄNYT LIITTYÄ MIHINKÄÄN TUON AJAN USKONNOLLISEEN LAHKOON, SILLÄ NE OLIVAT KAIKKI VÄÄRÄSSÄ."

John Taylor sanoi saman asian. (J.of D. vol. 20, p. 167 / 2.3.1879) Heber C. Kimball sanoi (vol. 6, p. 29):

"LUULETKO, ETTÄ JUMALA HENKILÖKOHTAISESTI KÄVI JOSEPH SMITHIN, PROFEETAN, LUONA? JUMALAN KUTSU TULI HÄNELLE, MUTTA JUMALA EI TULLUT ITSE."

George A. Smith kertoi saman tarinan. (J.of D. vol. 12, pp. 333-334) Ei tarvitse etsiä enempää, kun tulee vakuuttuneeksi siitä, että Kirkon nykyiset väitteet Joseph Smithin niin sanotusta Ensimmäisestä näystä eivät pidä paikkaansa tapahtumien aikaisten asiakirjojen mukaan. Näin Joseph Smith - ja nämä tosiasiat - pitäisi paljastaa, kuten Joseph Fielding Smith sanoi.

Mormonin Kirja

Katsotaanpa sitten Mormonin Kirjaa. Varhainen mormoniapostoli Orson Pratt väitti Mormonin Kirjasta:

"Mormonin Kirjan täytyy olla joko totta tai valhetta. Jos se on totta, se on yksi kaikkein tärkeimpiä sanomia, jonka Jumala on koskaan lähettänyt... Jos se on valhetta, se on yksi viekkaimpia, kieroimpia, julkeimpia, ovelimpia petoksia maan päällä, suunniteltu pettämään ja tuhoamaan miljoonia... Mormonin Kirja on luonteeltaan sellainen, että jos se on totta, kukaan ei voi pelastua ja hylätä sitä; Jos se on valhetta, kukaan ei voi pelastua ja hyväksyä sitä... Jos tiukan tutkimuksen tuloksena se havaitaan huijaukseksi, se on sellaisena julistettava kaikkialla maailmassa; todisteet ja väitteet, joiden avulla huijaus on havaittu, pitäisi selvästi ja järjestelmällisesti esittää, niin että ne, joita on vakavasti mutta onnettomasti petetty, voivat havaita petoksen luonteen, ja päästä pelastetumaan, ja ne jotka jatkavat harhan julkaisemista voitaisiin paljastaa ja vaientaa... vahvoilla perusteluilla - todisteilla, jotka on otettu kirjoituksista ja järkeilystä..." (Orson Pratt's Works, "Divine Authenticity of the Book of Mormon": Liverpool, 1851, pp. 1,2.)

Haluamme osoittaa selvästi ja järjestelmällisesti vaikkakin hyvin lyhyesti tässä kirjeessä, että Mormonin Kirja ei ole Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt kirja, vaan 1800-luvun hengentuote. Joseph Smith väitti, että käännettyään kultalevyt hän palautti ne enkelille. Niinpä ei ole mahdollista tarkastella niitä eikä tarkistaa käännöksen luotettavuutta. Mormonit usein viittaavat Mormonin Kirjan todistajiin. Näistä miehistä useimmat erosivat Kirkosta, mutta on myös väitetty, että vaikka he tekivät niin, he eivät koskaan kieltäneet nähneensä enkeliä, joka näytti heille "Mormonin Kirjan levyt". Kuitenkin Brigham Young sanoi (J.of D. vol. 7, p. 164):

"Mormonin Kirjan todistajat, jotka pitivät käsissään levyjä ja keskustelivat Jumalan enkelien kanssa, jäivät jälkeenpäin epäilemään eivätkä voineet uskoa, että he olisivat nähneetkään enkeliä."

Joseph Smith itse nimitteli näitä miehiä kieroiksi ja valehtelijoiksi sekä monilla muilla halventavilla nimillä. George A. Smith (J.of D. vol.7, pp. 114-115) luettelee ne, jotka ovat eronneet Kirkosta ja mainitsee erityisesti muiden joukossa "Mormonin Kirjan todistajat". Martin Harris väitti myöhemmin, että hänellä oli parempi todistus "Vapisijoitten Kirjasta" kuin mikä hänellä oli koskaan ollut Mormonin Kirjasta. Kun lukee näistä todistajista, tulee johtopäätökseen, että he olivat epävakaita miehiä ja helposti vakuutettavissa; esim. Martin Harris vaihtoi uskontoaan ainakin kahdeksan kertaa. Eräät heistä perustivat myöhemmin oman uskonnon.

Katsotaanpa nyt itse Mormonin Kirjaa. Mormonin Kirjassa esiintyy ongelmia, joita ei voi selittää. Yksi on kieliongelma: 1 Nefi 1:2:ssa esim. sanotaan, että heprealaiset, jotka lähtivät Jerusalemista ja tulivat Amerikkaan, puhuivat egyptiläisten kieltä. Tunnettu tosiasia on, että heprealaiset puhuivat hepreaa, ja heidän muistiinpanonsa on laadittu hepreaksi. Egyptiläiset olivat heidän vihollisiaan. On järjetöntä ajatella, että heprealaiset olisivat kirjoittaneet pyhää historiaansa egyptinkielellä; yhtä järjetöntä kuin ajatella että Amerikan historia olisi kirjoitettu venäjäksi. Kohdassa Mormon 9:32, 34 sanotaan että kirjoitus oli "uudistettua (reformoitua) egyptiläistä" ja "ettei mikään muu kansa osaa meidän kieltämme". Kukaan ei tunne reformoitua egyptinkieltä. 1 Nefi 17:5 puhuu monista hedelmistä ja villistä hunajasta Siinain erämaassa, jota kutsutaan Runsaudenmaaksi. Mahdotonta! 1 Nefi 18:1 puhuu rakennuspuista, joita juutalaiset käyttivät laivanrakennukseen. Sillä alueella ei ole sopivaa rakennuspuuta. Se oli autiomaata; ja se on edelleenkin autiomaata. 1 Nefi 2:6-9 mainitsee joen nimeltä Laaman, joka laskee Punaiseen mereen. Siellä ei ole jokea, eikä ole ollut pleistoseeni-ajalta lähtien.

Mormonin Kirjassa on monia luonnontieteellisiä ongelmia. Vehnä, ohra, oliivit jne. mainitaan, mutta mitään niistä ei ole ollut Amerikassa tuohon aikaan. Pohjois-Amerikassa ei ole ollut lehmiä, aaseja, hevosia, härkiä jne. Eurooppalaiset toivat niitä vuosisatoja myöhemmin. Pohjois-Amerikassa ei ole ollut leijonia, leopardeja eikä lampaita tuohon aikaan. Mehiläiset tulivat paljon myöhemmin eurooppalaisten tuomina. Eter 9:18, 19 mainitsee karjan, härät ja lehmät eri lajeina! Niitä ei edes ollut Amerikassa tuohon aikaan. Mormonin Kirja minitsee myös, että sikoja voitiin käyttää ihmisten ravinnoksi. Ehkä, mutta juutalaiset eivät voi kuvitellakaan syövänsä sianlihaa; sika oli kielletty, saastainen eläin juutalaisille. Hevosia, aaseja tai norsuja ei ole myöskään esiintynyt. Ja mitä oikein ovat "kurelomit" ja "kumomit"? Sellaisia eläimiä ei ole koskaan tunnistettu missään. Kotieläimet, joita pidetään hyödyllisinä, tuskin kuolevat sukupuuttoon. Eter 9:30-34 kertoo myrkyllisten käärmeitten ajaneen karjalaumoja etelään. israelilaista, 150.000 kivenhakkaajaa ja kantajaa, 3.300 työnjohtajaa (1 Kun 5:27-30)ja noin seitsemän vuotta rakennusaikaa (1 Kun 6:38). Entä kuinka monta ihmistä Lehillä oli käytettävissä työssä 19 vuoden jälkeen? Kirja kertoo edelleen, että vajaassa 30 vuodessa maahan saapumisesta väki oli lisääntynyt niin nopeasti, että se jakaantui kahteen suureen kansaan. Jopa kaikkein nopein ihmisten lisääntyminen olisi saattanut tuottaa tuona lyhyenä aikana muutaman tusinan, ja useimmat heistä olisivat vielä pieniä lapsia sekä noin kolmannes vanhempia.

Väki ei pelkästään jakaantunut "kahdeksi suureksi kansaksi", vaan kautta koko kirjan, noin kolmen tai neljän vuoden välein, syntyi hirvittäviä taisteluja, joissa kuoli tuhansia (esim. Alma 28:2). Erosta noin 19 vuoden kuluttua Laaman ja Lemuel sekä heidän jälkeläisensä ja seuraajansa(!) muuttuivat mustaihoisiksi koska he olivat paaduttaneet sydämensä (2 Nefi 5:21). Mormonin Kirjan mukaan musta ihonväri oli Jumalan kirous! Tällainen ihon värin muutos tapahtuu kirjassa pitkin matkaa. Kohdassa 2 Nefi 30:6 opetetaan, että jos laamanilaiset ottavat vastaan evankeliumin, he muuttuvat "valkoiseksi ja kauniskatsantoiseksi kansaksi" (vuodesta 1981 lähtien sana "valkoinen" on englannissa korvattu sanalla "puhdas"), mutta jos he eivät usko, he muuttuvat "tummaihoiseksi ja inhottavaksi ja saastaiseksi kansaksi" (1 Nefi 12:23). Ihmisten ihonväri ei muutu uskoivatpa he tai eivät! Eikä ihonväri ole kirous! Mormonin Kirja opettaa, että intiaanit olivat alunperin näitä juutalaisia maahanmuuttajia. Intiaanit ovat rodultaan mongoloidisia - heillä on tyypilliset aasialaiset piirteet, ei lainkaan seemiläiset. Eterin kirjassa mainitaan teräs (7:9) ja murskautuvat ikkunat (2:23) ajalta ennen Aabrahamia! Koetapa selittää se arkeologille! Teräs keksittiin vasta noin 1500 vuotta myöhemmin. Mormonin Kirjan lopussa Moroni kertoo suuresta taistelusta, joka käytiin Kumoran kukkulalla. Yli kaksisataa tuhatta ihmistä hampaisiin saakka aseistettuna sai surmansa tuolla kukkulalla. Tarina kertoo heidän aseistaan, haarniskoistaan, kypäristään, miekoistaan jne. Mitään tällaisia ei ole löydetty tuolta kukkulalta eikä itse asiassa muualtakaan koko mantereelta. Metalli, kypärät, miekat jne. eivät häviä olemattomiin 1400 vuodessa. Ennen kuin MAP-kirkko osti itselleen Kumoran kukkulan, se oli kirjaimellisesti kaivettu täyteen kuoppia, jopa luolia, mutta mitään ei koskaan löytynyt. (Joseph Smith jopa kertoi luolasta Kumoran kukkulan sisällä ja kuinka hän ja Oliver Cowdery kävivät siellä. Siellä oletettiin olevan vaunulasteittain kultalevyjä, Laabanin miekka jne.) Kun ihmiset kaivavat onkimatoja Raamatun maissa, he löytävät vanhoja esineitä. Arkeologiset löydöt vahvistavat Raamatun historiallista totuutta. Kaupunkeja, kyliä, rahoja, vaatteita, miekkoja jne. on löytynyt, mutta mitään Mormonin Kirjassa mainittua paikkaa ei ole koskaan tunnistettu. Silti on vielä MAP-kirkon jäseniä, jotka uskovat, että arkeologia on osoittanut Mormonin Kirjan todeksi ainakin jossakin määrin. Jotkut lähetyssaarnaajat käyttävät yhä kuvia Meksikon ja Etelä-Amerikan raunioista ja väittävät, että ne tukevat Mormonin Kirjaa. Ne ovat kuitenkin peräisin aivan eri ajalta. Ne ovat ihmisuhreja käyttäneiden epäjumalan palvelijoiden temppelien raunioita.

Mormonin Kirjan arkeologia

1970-luvun puolivälissä presidentti Spencer W. Kimball antoi julistuksen, jonka olisi pitänyt lopettaa nämä "uskoa edistävät huhut". Kirkon uutislehti julkaisi sen, ja siinä kehotettiin "lopettamaan Mormonin Kirjaa tukevien arkeologisten todisteiden etsiminen, sillä sellaisia ei ole". Ehkä hän lopultakin tajusi, että oli liian kiusallista vaatia Mormonin Kirjaan liittyviä arkeologisia tutkimuksia, koska Kirkon oman yliopiston professorit olivat alkaneet julkisesti esittää, että niissä ei ole totuuden häivää. Professori Dee Green kirjoitti "Dialogue"-lehdessä kesällä 1969 (pp. 74-78): "Ensimmäinen myytti, joka meidän on torjuttava, on että on olemassa Mormonin Kirjan arkeologiaa. Sellaiset kirjojen nimet, jotka ovat täynnä arkeologisia puolitotuuksia, Amerikan arkeologian liepeillä roikkuvat harrastelijat, jotka kutsuvat itseään Mormonin Kirjan arkeologeiksi riippumatta heidän koulutuksestaan, ja Brigham Youngin yliopiston Arkeologian osasto, joka on omistautunut Mormonin Kirjan arkologien tuottamiselle, eivät saa vakuuttuneeksi, että Mormonin Kirjan arkeologiaa on olemassakaan... yhtään Mormonin Kirjassa mainittua paikkaa ei tunneta... Raamatun arkeologiaa voidaan tutkia, koska me tiedämme, missä Jerusalem ja Jeriko olivat ja ovat nykyään, mutta me emme tiedä, missä Sarahemla tai Runsaudenmaa (tai mikä muu paikka tahansa, jos niikseen tulee) olivat tai nykyään ovat." Monet mormonitutkijat ovat kohdanneet totuuden ja ovat täysin samaa mieltä kuin professori Green, mutta on surullista, että "Mormonin Kirjan arkeologian myytti" vielä nostaa päätään tavallisten jäsenten keskuudessa, jotka eivät ole ajan tasalla tässä asiassa. Thomas S Ferguson uskoi lujasti ja oli varma siitä, että arkeologia osoittaisi Mormonin Kirjan todeksi. Hän oli asianajaja ja uskoi, että hän pystyisi punnitsemaan todisteita, kun sellaisia löytyisi. Ja paljon "todisteita" löytyi, mutta valitettavasti MAP-kirkon kannalta todisteilla ei ollut mitään yhteyttä Mormonin Kirjan tarinaan. Thomas S. Ferguson käytti satoja tuhansia dollareita ja 25 vuotta elämästään Kirkon rahoittaman "Uuden maailman arkeologian säätiön" johtajana. Kaikista yrityksistä huolimatta, vuoteen 1970 mennessä hän oli tullut siihen tulokseen, että kaikki oli ollut turhaa, ja että Joseph Smith ei ollut profeetta, ja että mormonismi ei ollut totta. Tässä oli mies, joka oli omistanut koko elämänsä mormonismille jo ennen tämän säätiön perustamista. Hän oli kirjoittanut kirjan "Yksi lauma ja yksi paimen", jossa hän puolusti mormonismia, mutta myöhemmin hänen oli myönnettävä, että asiat Joseph Smithiä vastaan olivat ehdottoman tuhoisia eikä niitä voinut selittää pois. Aabrahamin Kirja oli ehkä viimeinen oljenkorsi hänelle, kuten niin monelle muullekin, jotka olivat paremmin selvillä mormonismiin liittyvistä ongelmista.

Mutta oli olemassa muitakin, esim. B. H. Roberts, tunnettu Mormonikirkon opettaja ja yksi johtavia auktoriteetteja, jonka salainen käsikirjoitus on vasta äskettäin julkaistu. Hän alkoi epäillä Mormonin Kirjaa kauan ennen Fergusonia. B. H. Roberts oli laatinut yli neljäsataasivuisen koneella kirjoitetun käsikirjoituksen "Mormonin Kirjan ongelmia" joskus vuosien 1922 ja 1933 välillä. Siinä hän myönsi, että Mormonin Kirja on ristiriidassa sen kanssa, mitä nyt tiedetään 1900-luvun arkeologisten tutkimusten perusteella Amerikan varhaisista asukkaista. Selitettyään laajalti Mormonin Kirjan mahdottomuuksia hän myös kertoo löytäneensä asioita, joita hän ei aikaisemmin elämänsä aikana tiennyt, esim. että Joseph Smith oli kyennyt tutkimaan lukuisia kirjoja, jotka ovat saattaneet auttaa häntä ja antaa ajatuksia Mormonin Kirjaa varten. Roberts kertoo kuinka Josephin äiti kirjoitti kirjassaan "Joseph Smithin historia", että kauan ennen kuin Joseph oli saanut kultalevyt hän kertoi "mitä ihmeellisimpiä tarinoita... hän kuvaili tämän mantereen muinaisia asukkaita, heidän vaatetustaan, matkustustapojaan ja eläimiä, joilla he ratsastivat; heidän kaupunkejaan, heidän rakennuksiaan, kaikkia yksityiskohtia myöten; heidän sodankäyntitapojaan ja myös heidän jumalanpalvelusmuotojaan. Tämän hän teki helpontuntuisesti, aivan kuin hän olisi viettänyt koko elämänsä heidän parissaan." (B. H. Roberts: Studies of the Book of Mormon, s. 243) Sitten Roberts jatkaa mainitsemalla, että Joseph oli saattanut saada ajatuksensa siitä "tiedosta", jota oli tarjolla hänen ympäristössään, koska jotkin kirjat, kuten Ethan Smithin "View of the Hebrews" (julkaistu 1823) ja Josiah Priestin "The Wonders of Nature and Providence", oli julkaistu vain parinkymmenen mailin päässä noin vuotta myöhemmin. Tuossa kirjassa puhuttiin paljon Amerikan intiaanien heprealaisesta alkuperästä ja heidän kehittyneestä kulttuuristaan ja sivistyksestään. Sitten Roberts kysyy: "Mistä on peräisin nuoren profeetan kyky kuvata tällaista 'helpontuntuisesti, aivan kuin hän olisi viettänyt koko elämänsä' näiden Amerikan muinaisten asukkaiden parissa? Ei ainakaan Mormonin Kirjasta, joka vielä oli hänelle sinetöity kirja... Nämä iltakertomukset eivät ole voineet tulla mistään muusta lähteestä kuin Joseph Smithin vilkkaasta, rakentavasta mielikuvituksesta, merkillisestä voimasta, joka seurasi häntä koko elämän ajan. Se oli yhtä voimakas ja vaihteleva kuin Shakespearella eikä sen paremmin selitettävissä kuin englantilaisen runoilijankaan." (B. H. Roberts: emt. s. 244)

Tätä ennen B. H. Roberts oli tunnettu Mormonismin suurimpana puolustajana ja häntä pidetään edelleenkin suurimpana tutkijana, joka MAP-Kirkolla koskaan on ollut. Hän kirjoitti kuusiosaisen Kirkon historian kirjan samoin kuin monia muita kirjoja. "Mormonin Kirjan ongelmia" on nykyään saatavana kirjana. Olisi paljon enemmän sanottavaa siitä, miksi Mormonin Kirja ei ole muinainen asiakirja, vaan ilmeisesti hyvin älykkään ja luovan henkilön, Joseph Smithin, tuote. Hän käytti lukuisia kirjoja, Raamattu mukaan luettuna, tätä kirjaa tehdessään. Mielenkiintoista on kuitenkin, että mikään nykyisistä tärkeistä mormoniopeista ei löydy kirjasta, joska Kirkko väittää, että "se sisälsi iankaikkisen evankeliumin täyteyden." (Kirkon johtavien auktoriteettien mukaan "evankeliumin täyteys" tarkoittaa, että kaikki opit, jotka johtavat pelastukseen selestisessä valtakunnassa ovat tuossa kirjassa, eikä kukaan tarvitse mitään muuta kirjaa löytääkseen tietoa pelastuksesta.) Mormonin Kirja opettaa vastoin nykyisiä mormonioppeja, esim. moniavioisuudesta: Jaakob 1:15, 2:22-27; 3:5; Moosia 11:2; Eter 10:5; (moniavioisuutta ei nykyään harjoiteta suurimmassa Mormonikirkossa, mutta se kuuluu edelleen Kirkon oppikokoelmiin, ks. Opin ja Liittojen Kirja 132); iankaikkinen kehitys (että Jumala olisi kehittynyt ihmisestä Jumalaksi): Alma 41:8, 3 Nefi 24:6; Mormon 9:9, 10,19; Moroni 8:18, 23; salaiset liitot ja valat (temppeleissä): Mormon 8:27; 2 Nefi 9:9; 26:22; Alma 34:36; 37:23, 31. SE OPETTAA: että Jumala loi taivaan ja maan sanallaan: Mormon 9:17; Jaakob 4:9; että on vain yksi Jumala: Moosia 7:27; 13:34; 15:1-5; 16:15; Alma 11:26-33, 38, 39, 44; ja että kuoleman jälkeen ei voi toimittaa mitään työtä: Alma 34:32-33. Oppeja temppelistä, iankaikkisesta avioliitosta, pappeudesta jne. ei ole Mormonin Kirjassa ja, kuten jo aiemmin mainittiin, voi havaita että Mormonin Kirja vastustaa moniavioisuutta, työtä kuolleitten puolesta, valoja (temppeleissä), ihmisen kehittymistä Jumalaksi, sitä että olisi olemassa muuta kuin yksi Jumala jne. Mormonismin tutkijasta näyttää aivan ilmeiseltä, että Joseph Smith muutti käsitystään Jumalasta vuoden 1842 jälkeen tai niillä main. Hän opetti vastoin Mormonin Kirjaa Opin ja Liittojen Kirjassa (LK). Jos verrataan esim. kahta kohtaa: Alma 34:36 "Ja tämän minä tiedän, sillä Herra on sanonut, ettei hän asu epäpyhissä temppeleissä, mutta vanhurskaiden sydämessä hän asuu" ja LK 130:3 "ajatus, että Isä ja Poika asuvat ihmisen sydämessä, on vanha lahkolaiskäsitys, ja se on väärä". Tai jos verrataan Mormonin Kirjan kohtaa Jaakob 4:9 "sillä katso, hänen sanansa voimalla ihminen tuli maan päälle, joka maa oli luotu hänen sansnsa voimalla. Jos siis Jumala pystyi puhumaan, niin että maailma syntyi, ja puhumaan, niin että ihminen tuli luoduksi" ja Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 350 "ihmiset, jotka saarnaavat pelastusta, sanovat että Jumala loi taivaat ja maan tyhjästä. Syy on se, että he ovat oppimattomia Jumalaa koskevissa asioissa... Jumalalla ei ole koskaan ollut lainkaan voimaa luoda ihmisen henkeä". Tämän jälkeen Joseph alkoi opettaa, että hänen Jumalansa oli kerran ollut vain kuolevainen ihminen jne.

Aabrahamin Kirja

Kun marraskuussa 1967 Metropolitan museosta löytyneet egyptiläiset papyrukset oli palautettu MAP-Kirkolle, se sai aikaan suuren kiihtymyksen monien mormonien mielissä. Lopultakin oli jotakin konkreettista, mitä "enkeli ei ollut vienyt pois", jotakin mikä voisi lopullisesti todistaa epäileville ihmisille, että Joseph Smith todella oli Jumalan profeetta, ja että hänellä oli Jumalan antama lahja kääntää. Kallisarvoisessa Helmessä voi lukea seuraavan johdannon Aabrahamin Kirjaan:

"AABRAHAMIN KIRJA, JONKA JOSEPH SMITH ON KÄÄNTÄNYT PAPYRUSTEKSTEISTÄ. MUUTAMIEN EGYPTIN MAANALAISISTA HAUTAKAMMIOISTA PERÄISIN OLEVIEN, HALTUUMME JOUTUNEIDEN VANHOJEN AIKAKIRJOJEN KÄÄNNÖS. - AABRAHAMIN EGYPTISSÄ OLLESSAAN OMAKÄTISESTI PAPYRUKSELLE LAATIMAT KIRJOITUKSET".

Nämä papyrukset oli kirjoitettu egyptiksi, ja se voisi todistaa, että jos Joseph Smithin käännös papyruksesta oli oikea, saattaisi olla mahdollista, että hän oli kääntänyt Mormonin Kirjan "uudistetusta egyptiläisten kielestä". Ongelmia alkoi kuitenkin hyvin pian tulla esiin, kun ensimmäinen presidenttikunta oli antanut papyrukset käännettäviksi professori Hugh Nibleylle Brigham Young yliopistosta tai sitten annettaviksi pätevälle kääntäjälle. (Muuten, miksi ei kirkon profeetalle? Hänenhän olisi pitänyt pystyä siihen!) Nyt jos papyrukset olivat Aabrahamin "omakätisesti" kirjoittamia, kuten Joseph Smith oli väittänyt, niiden pitäisi olla noin 4000 vuotta vanhoja. Kun näitä papyruksia tutkittiin, jopa professori Nibleyn oli myönnettävä, että ne olivat peräisin aikaisintaan ensimmäiseltä vuosisadalta jKr. Niinpä Aabraham ei ollut voinut kirjoittaa niitä. Tämä oli ensimmäinen isku. Toinen oli, että kun papyrukset oli annettu useille päteville egyptologille, tuli selvästi esiin, että ne eivät olleet sitä, mitä Aabrahamin Kirja väittää. Kirkon jäsenten odotukset olivat olleet korkealla. Tohtori Sidney B. Sperry, yksi aikansa tunnetuimmista tutkijoista sanoi:

"Pieni kirjoitusten osa, joka tunnetaan nimellä Aabrahamin Kirja saattaa jonakin päivänä tulla tunnetuksi yhtenä merkillisimmistä olemassa olevista dokumenteista. On ilmeistä, että Aabrahamin Egyptissä ollessaan laatimat kirjoitukset, joista meidän painettu Aabrahamin Kirja on yksi kopio, ovat pakostakin vanhempia kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuperäiset tekstit". (Sidney B. Sperry: "Ancient Records Testify in Papyrus and Stone", 1938, p. 39)

Nyt kun papyrukset ovat löytyneet ja Kirkon johtajat ja tutkijat ovat osoittaneet, että ne ovat juuri ne, joista Joseph Smith oli tehnyt käännöksensä, kysymys kuuluu: lukeeko papyruksessa samoin kuin Joseph Smithin käännöksessä? Varsin pian havaittiin, että papyrus ei ollut mitään muuta kuin pakanallinen hautateksti, nimeltään "Hengitysten kirja", katkelma "Kuolleitten kirjasta". Egyptologi James Henry Breasted kertoo, että Kuolleitten kirja sisältää pääasiassa maagisia loitsuja. Sen oli kirjoittaneet hyvin taikauskoiset ihmiset, ja se eroaa suuresti Raamatun opettamasta uskonnosta. Mormonikirjoittajat ovat myöntäneet, että asia on näin. "On kirjoitettu paljon asioita ja tehty paljon ehdotuksia, joilla on pyritty osoittamaan hyväksyttäväksi se tosiasia, että minkään näköistä viittausta Aabrahamiin, ei nimeä, ei uskoa, ei yhtään mitään esiinny tässä papyruksessa, vaan pelkästään pakanallisia uskomuksia ja ohjeita kuolemanjälkeiseen elämään, kuten Egyptissä uskottiin." (James Henry Breasted: "Development of Religion and Thought in Ancient Egypt", New York, 1969, p. 308)

MAP-kirkon oppi mustista ja siitä, etteivät he voi saada pappeutta, on perustunut tähän Aabrahamin Kirjaan. Utahin Kirkko ei ole poistanut tätä kirjaa pyhistä kirjoituksistaan, mutta on mielenkiintoista todeta, että Reorganisoitu MAP-kirkko, jota johtavat Joseph Smithin jälkeläiset suoraan alenevassa polvessa, teki seuraavan julistuksen The New York Timesissa toukokuun 3. 1970: "saattaa olla parasta esittää, että Aabrahamin Kirja on yksinkertaisesti Joseph Smithin mielikuvituksen tuotetta". RMAP-kirkko onkin poistanut kirjan kirjoituskokoelmastaan. Ainoa asiana Utahin MAP-kirkko hyväksyi mustien pappeuden vuonna 1978. Mutta kaiken kaikkiaan ajattelevat ihmiset alkoivat nähdä, että uhkaava varjo on noussut myös Mormonin Kirjan ylle.

Mormoni kirjoittaja Klaus Hansen teki muutamia huomautuksia lehdessä "Dialogue A Journal of Mormon Thought" kesä 1970, p. 110:

"Ammattihistorioitsijalle esimerkiksi nykyinen Joseph Smithin papyrusten käännös voi hyvin olla ehkä kaikkein tuhoisin seikka Mormonismia vastaan sitten sen perustamisen. Kuitenkin "olemassa olevat voimat" Kirkon historioitsijan toimistossa voivat rauhoittaa itseään sillä tosiasialla, että miltei täydellinen käännöksen saaman huomion puute on käsittämätön todiste Frank Kermoden havainnosta, että jopa kaikkein tuhoisimmilla uskoa vastaan nostetuilla tosiasioilla ei ole minkäänlaista vaikutusta tosiuskoviin. Ehkä vieläkin paljastavampi vastaus tulee 'liberaalien' tai kulttuurimormonien taholta. Joseph Smithin papyrusjutun jälkeen voisi odottaa näiden ihmisten massaeroa Kirkosta. Kuitenkaan sellaista ei ole ollut. Miksi? Koska kulttuurimormonit eivät tietenkään edes usko mormonikirjoitusten historialliseen todenperäisyyteen. Niinpä ei ole mitään ongelmaa."

Moniavioisuus

Moniavioisuus oli, kuten jo alussa mainittiin, seikka joka johti Joseph Smithin kuolemaan. Asiakirjojen tutkimus osoittaa, että Joseph Smith harjoitti moniavioisuutta 1830-luvun alkupuolelta asti. William Clayton oli Joseph Smithin henkilökohtainen sihteeri ja kirjuri hänen kuolemaansa saakka. William Claytonin päiväkirja on antanut tietoja monista ilmoituksista, jotka on julkaistu Opin ja Liittojen Kirjassa. Claytonin päiväkirja kertoo kuinka "ilmoitus" moniavioisuudesta saatiin. Lyhyesti kerrottuna se saatiin tuloksena keskustelusta Josephin, hänen veljensä Hyrumin ja sen muistiin kirjoittaneen William Claytonin kesken. Emma, Josephin vaimo, oli jonkin aikaa epäillyt, että Josephilla oli suhteita toisten naisten, esim. Fanny Algerin, kanssa noin vuodesta 1831 lähtien. Perhe-elämä ei ollut kovinkaan onnellista ja tyyntä. Joseph kertoi tästä veljelleen Hyrumille ja William Claytonille. Hyrum ehdotti, että Josephin pitäisi kirjoittaa "ilmoitus", jossa Jumala antaisi ohjeita Josephille toisten vaimojen ottamisesta. Joseph epäili, että Emma ei uskoisi sitä. Kuitenkin William Clayton kirjoitti sen, ja Hyrum vei sen Emmalle. EMMA EI USKONUT SITÄ. Myöhemmin Joseph jotenkin sai Emman hyväksymään sen. Näin oli jonkin aikaa, mutta Josephin kuoleman jälkeen Emma kielsi koko moniavioisuuden ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Monet ajattelivat, että hänen tarkoituksenaan oli suojella lapsiaan ja heidän muistoaan isästään.

Utahin MAP-kirkon historioitsija Andrew Jensen teki vuonna 1887 Salt Lake Cityn kirkon kirjaston silloisten salaisten käsikirjoitusten suunnattomasta aineistosta ensimmäisen luettelon 27:stä Joseph Smithin vaimosta. Sukutieteellisiä arkistoja käyttäen luetteloon saatiin lisää 21 vaimoa. Nauvoon temppelin tiedostot olivat pääasiallisina lähteinä. Fanny Alger oli hänen ensimmäinen moniavioinen vaimonsa. Heidät vihittiin 1834. Jos katsotaan Opin ja Liittojen Kirjaa vuodelta 1890, siinä sanotaan, että ilmoitus oli ANNETTU 12.7.1843. Kirkon historia, osa 5 pp. 500-501, sanoo myös, että se oli ANNETTU tuona päivänä, mutta nykyään LK luku 132 sanoo, että se KIRJOITETTIIN MUISTIIN 12. heinäkuuta 1843, mikä antaa ymmärtää, että se oli voitu antaa aikaisemmin. Täman kaltaista Kirkon asiakirjojen muuttamista huomaa aika usein, kun vertaa aikaisempia painoksia uudempiin. Selvästikin tällä tavoin yritettiin pelastaa jonkinlaista yhdenmukaisuutta, koska Joseph Smith oli usein kieltänyt julkisesti edes tietävänsä mitään moniavioisuudesta. Hän ja Kirkon muut johtajat kielsivät sen julkisesti, mutta harjoittivat sitä salaa. Opin ja Liittojen Kirjan ensimmäisessä laitoksessa, vuodelta 1835, luvussa 101:4 on moniavioisuuden kielto, jossa sitä kutsutaan "aviorikokseksi". Tämä säilyi Opin ja Liittojen Kirjassa aina vuoteen 1876, jolloin se poistettiin, ja lisättiin luku 132, jossa Jumala määrää moniavioisuuskäytännön.

Joseph Smith (samoin kuin Brigham Young myöhemmin) oli vihitty myös naisiin, jotka vihkimisen aikaan olivat yhä toisten miesten vaimoja. Historiallisia asiakirjoja näistä oudoista avioliitoista on olemassa. Tässä lienee paikallaan muutama esimerkki: Prescinda Hunginton Buell, Norman Buellin vaimo, myöhemmin myös Heber C. Kimballin vaimo. Hän meni naimisiin Norman Buellin kanssa vuonna 1827 ja heillä oli kaksi lasta. Joseph nai hänet syksyllä 1838 ja sai hänen kanssaan lapsen. Hän oli edelleen naimisissa Buellin kanssa. Nancy Marinda Johnson Hyde, Orson Hyden vaimo, oli myös yksi Josephin vaimoista. Tämän seurauksena Orson Hyde erosi kirkosta joksikin aikaa, mutta palasi myöhemmin takaisin. Salt Lake Cityn sukuarkistot osoittavat, että Nancy Hyde oli myöhemmin sinetöity Joseph Smithiin 30.7.1857, vuosia Josephin kuoleman jälkeen. Zina Diantha Huntington Jacobs, myöhemmin Brigham Youngin vaimo, oli vihitty Henry Jacobsin kanssa 7.3.1841, ja seitsemän ja puoli kuukautta myöhemmin Joseph Smithin kanssa 27.10.1841. Zina ei koskaan eronnut miehestään Henry Jacobsista, mutta Josephin kuoleman jälkeen Brigham kertoi julkisesti Jacobsille: "Nainen, jonka sinä väität olevan sinun vaimosi, ei kuulu sinulle. Hän on veli Josephin hengellinen vaimo, häneen sinetöity. Minä olen Josephin sijainen, niinpä hän lapsineen tämän takia on minun omaisuuttani. Sinä voit mennä minne haluat ja ottaa toisen." Jacobs ilmeisesti hyväksyi Brighamin päätöksen, sillä hän oli todistajana, kun Nauvoon temppelissä, tammikuussa 1846 Zina sinetöitiin Brigham Youngiin ajaksi ja Joseph Smithiin iankaikkisuudeksi. Mary Elizabeth Rollins Lightner, Adam Lightnerin vaimo, väitti myöhemmin, että Joseph oli kertonut kuinka enkeli tuli hänen luokseen miekkaa heiluttaen ja määräsi Josephin ottamaan hänet vaimokseen vuonna 1834. Mary oli silloin vain 17 vuoden ikäinen. Päiväkirjassaan hän kirjoittaa, että hänet sinetöitiin ja vihittiin Josephiin Nauvoon Vapaamuurariloosissa ja sinetöitiin uudelleen Nauvoon temppelissä Heber C. Kimballin toimiessa sinetöijänä. Myöhemmin hän tuli Salt Lake Cityyn ja pysyi kirkon jäsenenä, vaikka hänen miehensä ei koskaan liittynyt kirkkoon. Syy, miksi Andrew Jensen vuonna 1887 suoritti tämän tutkimuksensa moniavioisuudesta, oli se, että hän todisti Joseph Smithin harjoittaneen moniavioisuutta, koska RMAP-kirkko kielsi, ettei niin ollut.

Kun Oliver Cowdery vuonna 1838 oli syyttänyt Josephia näistä aviorikosasioista, Joseph sai aikaan Oliverin erottamisen kirkosta. Moniavioisuuteen liittyvä ristiriita oli perussyynä Joseph Smithin ja hänen veljensä Hyrumin kuolemaan. William Lawn vaimo oli tunnustanut, että hänellä oli suhde Josephin kanssa. William Law erosi kirkosta ja alkoi julkaista lehteä "Nauvoo Expositor". Yksi numero oli julkaistu ja toinen oli menossa painoon, kun Joseph sai selville, että William Law aikoi painaa vaimonsa tunnustuksen asiasta. Joseph määräsi kirjapainon tuhottavaksi ja rakennuksen poltettavaksi. Se aiheutti hänen pidättämisensä, ja sitä seuraavan kuoleman. Mutta hän ei suinkaan kuollut marttyyrina, kuten Kirkko väittää. John Taylor, Kirkon kolmas presidentti, joka oli vankilassa Josephin ja Hyrumin kanssa tuohon aikaan, kertoo seuraavasti kirjassa "Gospel Kingdom" p. 360:

"Joseph avasi oven raolleen ja ampui pistoolillaan kuusi kertaa peräkkäin... jälkeenpäin ymmärsin, että kaksi tai kolme oli haavoittunut näistä luodeista, ja heistä kaksi, näin minulle kerrottiin, kuoli."

Sama asia kerrotaan myös Kirkon historiassa (osa 6, p. XLI ja 617-618) Oli paha asia, että Joseph Smith sai tuolla tavalla surmansa, mutta hän ei kuollut marttyyrina, joka meni "teurastettavaksi kuin karitsa", kuten MAP-kirkko väittää. HÄN KUOLI PYSSYTAPPELUSSA ja ehti ampua kaksi ihmistä ennen kuin hänet ammuttiin. Kuolinhetkellään Joseph toimi kuin vapaamuurari. John Taylor kertoo myös, että Joseph meni ikkunaan ja antoi vapaamuurarien hätämerkin sen jälkeen, kun hänen pistoolinsa oli tyhjentynyt, toivoen, että vapaamuurarit, jos heitä olisi väkijoukossa, pelastaisivat hänet, vapaamuurarivalan perusteella, joka velvoittaa "puolustamaan toista, oikein tai väärin".

Temppeliseremonia

Mormonien temppeliseremonia on miltei samanlainen vapaamuurarien seremonioiden kanssa merkkeineen, tunnuksineen ja rangaistuksineen. Joseph, Hyrum, Brigham ja monet muut olivat vapaamuurareita. (Monet lahkojen asiantuntijat pitävät vapaamuurarien uskontoa saatanallisena kulttina.) Kuusi viikkoa sen jälkeen, kun Joseph Smith ja toiset mormonit erotettiin vapaamuurarijärjestöstä, Joseph Smith muokkasi vapaamuurariseremonioista temppeliseremoniat "Jumalalta saatuna ilmoituksena". Kun tohtori Reed Durham, MAP-kirkon Uskontoinstituutin johtaja, havaitsi tämän, ja piti esitelmän mormonien vapaamuurariyhteyksistä Utahin historiallisen seuran kokouksessa 20.4.1974, häntä arvosteltiin ankarasti asian saattamisesta julkisuuteen. Hän esitteli myös Jupitertalismaanin ja selitti, että Josephilla oli ollut se vuodesta 1826 lähtien (samana vuonna hänet tuomittiin aarteenetsinnästä ja magiaan uskomisesta), ja että Josephilla oli tämä talismaani aina mukanaan, jopa kuolinhetkellään. Talismaanissa on merkkejä, jotka viittaavat astrologiaan ja magiaan. Samaan aikaan löytyi myös muita maagisia esineitä, jotka kuuluivat Hyrum Smithille. Ne ovat tiettävästi Kirkon patriarkan Eldridge Smithin omistuksessa.

Aadam-Jumala

MAP-kirkon opetukset muuttuivat vieläkin omituisemmiksi sen jälkeen, kun Brigham Young johti mormonit Suuren suolajärven laaksoon. Siellä he uskoivat olevansa vapaita harjoittamaan sellaista, mikä oli laitonta muualla, esim. moniavioisuutta tai verisovitusta.

Brigham Young julisti moniavioisuutta Utahissa vuodesta 1852 alkaen, vaikka he kielsivät opettavansa sitä, kun olivat Utahin ulkopuolella. Samasta vuodesta alkaen hän alkoi opettaa, että "Aadam on Jumala ja Isä ja ainoa Jumala, jonka kanssa me olemme tekemisissä" ja että Aadam oli ihmisten henkien isä samoin kuin Jeesuksen fyysinen isä. (Näistä ks. esim. J.of D., vol. 1, pp. 50-51; vol. 4, p. 1; vol. 5, pp. 331-332) MAP-kirkko on julkaissut artikkeleita, joissa kielletään, että Adam-Jumala oppia olisi koskaan opetettu, mutta asiakirjat selvästi osoittavat, että Brigham Young opetti sitä. Hän ei pelkästään kerran tai pari maininnut sitä, vaan hän opetti sitä vuodesta 1852 alkaen kuolemaansa saakka vuonna 1877. Katsotaanpa muutamia hänen puheitaan:

"Nyt kuulkaa, te maan asukkaat, juutalaiset ja pakanat, pyhät ja syntiset! Kun meidän isämme aadam tuli Eedenin puutarhaan, hän tuli sinne selestisessä ruumiissa ja toi mukanaan Eevan, yhden vaimoistaan. Hän auttoi tämän maailman valmistamisessa ja järjestämisessä. Hän on Mikael, arkkienkeli, Vanhaikäinen! Hänestä pyhät miehet ovat kirjoittaneet ja puhuneet - HÄN ON MEIDÄN ISÄMME JA MEIDÄN JUMALAMME, JA AINOA JUMALA JONKA KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ. Jokaisen ihmisen maan päällä, olipa hän tunnustava kristitty tai ei, täytyy kuulla se, ja hän on sen kuuleva ennemmin tai myöhemmin... Maan järjestivät kolme eri henkilöä, nimittäin Elohim, Jehova ja Mikael, nämä kolme muodostavat koorumin, kuten taivaallisina olentoina ja järjestävissä elementeissä, edustaen täydellisesti jumaluutta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä." (J.of D., vol 1, pp. 50-51)

Tätä opetusta toistettiin ja vietiin eteenpäin toisissa Kirkon julkaisuissa kautta vuosien. Esim. Millenial Star -lehdessä (vol. 17, p. 195):

"Jokaisen polven pitää notkistuman ja jokaisen kielen tunnustaman, että hän (Aadam) on koko maailman Jumala. Silloin tajutaan täysin profeetta Brigham Youngin sanat, KUN HÄN PUHUI AADAMISTA - 'HÄN ON MEIDÄN ISÄMME JA MEIDÄN JUMALAMME, JA AINOA JUMALA JONKA KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ.'"

Edelleen Millenial Starissa (vol. 16, p. 530) on James A. Littlen neuvo: "Uskon kuuliaisuuden periaatteeseen; ja jos minulle kerrotaan, että Aadam on meidän Isämme ja meidän Jumalamme, minä vaan uskon sen." Asiakirjat osoittavat, että Kirkossa oi vain kaksijohtajaa, joilla oli vaikeuksia hyväksyä tätä oppia, nimittäin apostolit Orson Pratt ja Amasa Lyman. Eräässä saarnassaan, joka on painettuna "Deseret News" -lehdessä 14.6.1873, Brigham julisti:

"Kuinka paljon epäuskoa onkaan Myöhempien Aikojen Pyhien mielissä koskien yhtä erityistä oppia, jonka olen heille paljastanut, ja JONKA JUMALA ON MINULLE ILMOITTANUT - nimittäin, että AADAM ON MEIDÄN ISÄMME JA JUMALAMME... Meidän Isämme Aadam auttoi valmistamaan tämän maan, se on luotu nimenomaan häntä varten. Hän toi mukanaan yhden vaimoistaan. Kuka hän on? Hän on Mikael... Hän oli ensimmäinen ihminen maan päällä, ja sen muodostaja ja valmistaja. Hän veljiensä avustamana saattoi sen olemaan."

"Sitten hän (Aadam) sanoi: "MINÄ TAHDON LAPSIENI, JOTKA SYNTYIVÄT MINULLE HENKIMAAILMASSA, TULEVAN TÄNNE JA OTTAVAN ASUMUKSEN LIHASSA, ETTÄ HEIDÄN HENKENSÄ VOISIVAT SAADA KODIN, MAJAN TAI ASUMUKSEN KUTEN MINÄKIN OLEN ja missä sitten on salaisuus?" Brigham Young selvästi opetti yli 20 vuoden ajan oppina seuraavaa:

1) "AADAMIA EI TEHTY MAAN TOMUSTA" (J.of D., vol. 2, p. 6)

2) "AADAM ON AINOA JUMALA, JONKA KANSSA ME OLEMME TEKEMISISSÄ" (J.of D., vol. 1, p. 50)

3) "AADAM ON MEIDÄN HENKIEMME ISÄ" (Deseret News, 14.6.1873)

4) AADAM ON JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄ (J.of D., vol. 1, pp. 50-51)

Heber C. Kimball, Brigham Youngin ensimmäinen neuvonantaja opetti myös: "Olen kokemuksesta oppinut, että on vain yksi Jumala, joka on tekemisissä näiden ihmisten kanssa, ja hän on Jumala, joka on tekemisissä tämän maailman kanssa - ENSIMMÄINEN IHMINEN. TUO ENSIMMÄINEN IHMINEN LÄHETTI OMAN POIKANSA VAPAHTAMAAN MAAILMAN." (J.of D., vol. 4, p. 1)

Brigham Young oli väittänyt, että Jumala oli itse ilmoittanut hänelle tämän opin. Brigham oli myös väittänyt, että hänen saarnansa olivat "yhtä hyviä kuin kirjoitukset". (J.of D., vol. 13, p. 166) Jos näin on, kuinka sitten MAP-kirkko voi nykyään loogisesti torjua hänen opetuksensa, jonka hän sanoi saaneensa Jumalaltaan? - Kuka olikaan Brighamin Jumala? Joseph Smith oli sanonut: "Jotkin ilmoitukset ovat Jumalasta; jotkin ilmoitukset ovat ihmisistä; ja jotkin ovat paholaisesta." (An Address to All Believers in Christ, p. 31) - Kuka määrittelee ilmoituksen lähteen, seuraajat vai profeetta? - Edelleen, jos Brigham Young oli väärässä, kuinka nykyinen kirkko voi hyväksyä hänet Jumalan valtuuttamana auktoriteettina? MAP-kirkko opettaa, että on oltava tosi profeettojen katkeamaton ketju palauttamisen jälkeen, muutoin (pappeuden) valtuus menetetään. Se että nyt ollaan ristiriidassa Brigham Youngin kanssa, ainoastaan osoittaa vääräksi sekä nykykirkon että Brigham Youngin uskottavuuden, ja katkaisee ketjun.

Voitaisiin käydä läpi loputtomiin näitä opetuksia, jotka selvästi osoittavat MAP-kirkon epäkristillisen luonteen. Katsotaan kuitenkin muutamia MAP-kirkon nykyisiä opetuksia Aadamista: Opin ja Liittojen Kirjassa (27:11) Aadamiin viitataan Vanhaikäisenä, josta profeetta Daniel puhuu (Dan. 7:9-14). Nyt kuitenkin Vanhaikäinen on yksi KAIKKIVALTIAAN JUMALAN nimi Raamatussa, ei Aadamin. Siitä ei ole minkäänlaista epäilystä! Ei ole myöskään mitään epäilystä siitä, että MAP-kirkko uskoo ja opettaa, että Aadam on tuo Vanhaikäinen, joka tulee tuomitsemaan maailman. Apostoli Bruce R. McConkie sanoo kirjassaan Mormon Doctrine (p. 34): "Aadam tunnetaan Vanhaikäisenä... Tässä asemassa hän on vielä istuva virallisesti tuomitsemassa 'kymmeniä tuhansia kertaa kymmeniä tuhansia'"

Temppeliseremoniassa arkkienkeli Mikael on yksi maailman luojista ja sitten hänestä "tulee" Aadam. Mormonismin mukaan "JUMALAT" loivat maailman, (ks. Kallisarvoinen Helmi, Aabraham 4, 5) heistä yksi on Aadam, yksi kolmesta jumalasta. Siinä selvästi viitataan siihen, että hän on Jumala. Tästä asiasta on enemmänkin kirjallisia viitteitä.

MAP-kirkon Jeesus

Mitä MAP-kirkko opettaa Jeesuksesta Kristuksesta? Ensiksikin on jo edellä käynyt ilmi, että Brigham Young opetti Jeesuksen olevan Aadamin henkilapsi ja kaikkien ihmisten henkiveli, samoin kuin enkelien, henkiolentojen - myös langenneitten - veli. Toisin sanoen Jeesus on myös Lusiferin veli. Edelleen Brigham opetti, että Jeesus oli myös ruumiillisesti Aadamin poika, Aadamin, joka korotettuna, ylösnousseena olentona tuli Marian luo ja siitti Jeesuksen. Brigham on korostanut, että Jeesus ei siinnyt Pyhästä Hengestä, kuten Raamattu sanoo. Tämä opetus osoittaa, että MAP-kirkon Jeesus ei ole "Immanuel", "Jumala meidän kanssamme", Jumala, joka Raamatun mukaan (Matt. 1:23) tuli ihmiseksi meidän tähtemme, meidän Vapahtajaksemme. MAP-kirkon Jeesus on luotu olento, joka myös tarvitsi Vapahtajaa. Raamatun Jeesus on kuitenkin Jumala, jota ei ole luotu, vaan jonka kautta kaikki on luotu, myös Lusifer (Joh. 1:3; Kol. 1:16). Katsotaanpa MAP-kirkon nykyajan profeetan Ezra Taft Bensonin julistusta kirjassa "Come unto Christ" (p. 4): "Sen ruumiin, jossa hän suoritti tehtävänsä lihassa, siitti tuo Pyhä Olento, jota me palvelemme Jumalana, Iankaikkisena Isänä. Jeesus ei ollut Joosefin poika, eikä hän ollut siinnyt Pyhästä Hengestä. Hän on Iankaikkisen Isän Poika."

Bruce R. McConkie kirjassaan "Mormon Doctrine" (p. 742) sanoo: "Isä Jumala on täydelliseksi tullut, kirkastettu, pyhä Ihminen, kuolematon persoona. Ja Kristus syntyi maailmaan tämän Pyhän Olennon kirjaimellisena Poikana; hän syntyi samassa persoonallisessa, todellisessa ja kirjaimellisessa mielessä kuin kuka tahansa kuolevainen lapsi syntyy kuolevaiselle isälle. Tässä isyydessä ei ole mitään kuvaannollista; hänet siitettiin ja hän syntyi tavallisen ja luonnollisen tapahtumien kulun mukaan, sillä hän on Jumalan Poika, ja tuo määritelmä tarkoittaa sitä, mitä se sanookin." McConkie sanoo edelleen samassa kirjassa (pp. 546-547) otsikon "Ainosyntyinen Poika" alla: "Jokainen sana on ymmärrettävä kirjaimellisesti. Ainoa tarkoittaa ainoaa; syntyinen tarkoittaa syntyistä ja Poika tarkoittaa poikaa. Kristuksen siitti Kuolematon Isä samalla tavalla KUIN KUOLEVAISET ISÄT SIITTÄVÄT KUOLEVAISIA LAPSIA."

Raamattu ei kuitenkaan sano näin. Raamattu kertoo, että neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme (ei veli meidän kanssamme!) (Matt. 1:1823). MAP-kirkon Maria ei ollut neitsyt, joka synnyttää pojan, vaan taivaallisen Isän vaimo, ja Isä on Brighamin mukaan Aadam. Apostoli Orson Pratt kertoo oppia käsittelevässä kirjassaan "The Seer" (p.158): "Jeesuksen liharuumis tarvitsi äidin samoin kuin isän. Siksi Jeesuksen isän ja äidin - lihan mukaan - on täytynyt olla yhteydessä keskenään siinä määrin kuin miehen ja vaimon; niinpä Neitsyt Marian on täytynyt olla tuohon aikaan Isä Jumalan laillinen vaimo. Niinpä kun Jumala oli hänen (Marian) ENSIMMÄINEN MIEHENSÄ, Jumala ilmeisesti antoi hänet Joosefille vaimoksi kuolevaisen olotilan ajaksi, ja Jumalan tarkoitus oli ylösnousemuksen jälkeen ottaa hänet jälleen yhdeksi vaimoistaan synnyttämään kuolemattomia henkiä iankaikkisuudessa."

MAP-kirkon johtajat ovat myös opettaneet, että heidän Jeesuksensa oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, ja että hän oli vieläpä moniavioinen. Apostoli Orson Pratt (The Seer, p. 172) opettaa: "Suuri Messias, joka oli kristillisen uskonnon perustaja, oli moniavioinen... Messias katsoi hyväksi pitää velvollisuutenaan hankkia jälkeläisiä; ja menemällä naimisiin useiden kunniallisten vaimojen kanssa osoitti kaikille tuleville sukupolville, että hän hyväksyi useiden vaimojen pitämisen kristillisellä aikakaudella... Poika noudatti Isänsä esimerkkiä, ja hänestä tuli suuri Ylkä, jolle naitettiin kuninkaitten tyttäriä ja monia kunniallisia naisia. Olemme myös osoittaneet, että sekä Isä Jumala että Herramme Jeesus Kristus pitävät vaimonsa sekä ajassa että iankaikkisuudessa."

Joseph Fielding Smith, joka oli MAP-kirkon presidentti 1970-luvulla, vastasi kysymykseen: "Oliko Jeesus naimisissa?" - "Kyllä, mutta älkää heittäkö helmiä sioille!" Voimme selvästi nähdä, että MAP-kirkko yhä uskoo Jeesuksen olleen naimisissa, mutta ei tahdo paljastaa sitä ei-mormoneille.

Bernard P. Brockbank sanoi MAP-kirkon 147. vuosikonferenssissa, että KRISTUS, JOTA MORMONIT SEURAAVAT, EI OLE KRISTUS, JOTA PERINTEISET KRISTITYT SEURAAVAT. Hän sanoi: "On totta, että monet kristilliset kirkot palvelevat ERI JEESUSTA KRISTUSTA kuin mitä mormonit palvelevat." (The Ensign, May 1977, p. 26)

Miten päästä Jumalaksi

Yhteenvetona voidaan todeta: MAP-kirkon Jeesus ei ole Raamatun Jeesus. MAP-kirkon Jumala ei ole Raamatun Jumala. Joseph Smith sanoi, että on olemassa "JUMALA HERRAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄN YLÄPUOLELLA", ja kirjassa "Mormon Doctrine" (pp. 332-333) sanotaan: "Jos Jeesus Kristus oli Jumalan Poika ja... Jumalalla, Jeesuksen Kristuksen Isällä, oli Isä, voit hyvin olettaa, että myös hänellä oli Isä. Missä on koskaan poikaa, jolla ei ole isää?... Niinpä jos Jeesuksella oli Isä, emmekö voi uskoa, että myös hänellä oli Isä?" Joseph Smith kertoi kuulijoilleen vuonna 1844 kirjan "Teachings of the Prophet Joseph Smith" (pp. 344-347) mukaan: "jokaisella ihmisellä on luonnollinen, ja meidän maassamme, perustuslaillinen oikeus olla VÄÄRÄ PROFEETTA, samoin kuin oikeakin." Sitten seuraavalla sivulla hän sanoo: "Minäpä kerron teille, kuinka Jumalasta tuli Jumala. Me olemme kuvitelleet ja oletamme, että Jumala on ollut Jumala aina iankaikkisuudesta. Torjun sen ajatuksen ja poistan verhon niin, että saatatte nähdä." Hän kertoo: "Jumala itse oli kerran samanlainen kuin me nyt... ja teidän täytyy oppia, kuinka teistä itsestänne tulee Jumalia... sama, mitä jokainen Jumala on tehnyt ennen teitä."

Raamatun Jumala sanoo: "Onko muuta Jumalaa, muuta turvakalliota kuin minä? Minä en toista tunne!" (Jes. 44:8) Jos Jumalalla on ollut Isä ja hänellä taas isä jne. Raamatun Jumala varmasti tuntisi hänet! Raamatussa Jumala kutsuu meitä tuntemaan, uskomaan ja ymmärtämään, kuka hän on. Hän sanoo: "Minun todistajani, sanoo Herra, olette te... ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule." (Jes. 43:10) Joseph Smithille ja kaikille mormoneille tämä yksinkertaisesti tarkoittaa: HEISTÄ EI TULE JUMALIA! He eivät voi "oppia" sitä, miten heistä tulee jumalia! Raamatun Jumala sanoo niin! Jumala sanoo: "Minä olen Herra. Ei ole ketään toista, ei ole muuta jumalaa kuin minä." (Jes. 45:5) Jumala kertoo, mitä tapahtuu väärille profeetoille, jotka yrittävät johtaa kansaa seuraamaan toisia jumalia: "Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan. Mutta teitä yllyttänyt profeetta tai unennäkijä on surmattava, koska hän houkutteli teitä luopumaan Herrasta Jumalastanne." (5. Moos. 13:2-6) On mielenkiintoista huomata, että noin kuusi viikkoa sen jälkeen, kun Joseph Smith oli pitänyt tämän saarnan (huhtikuussa 1844), että ihmisistä voi tulla jumalia ja että Jumala ei ole ollut Jumala iankaikkisuudesta asti, Joseph surmattiin! Sattumaako?

(Ortodoksijuutalaisilla on sanonta: "Sattuma ei ole kosher-sana!")

Kuka on Jumala

Raamattu opettaa, että Jumala on Jumala "iankaikkisesta iankaikkiseen" (Ps. 90:2) ja Messiaasta sanotaan, että JUMALA TULI IHMISEKSI (ei: ihmisestä tuli Jumala!): "Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille... hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, IANKAIKKINEN ISÄ, RAUHAN RUHTINAS." (Jes. 9:5) "Herra, sinä olet ollut jo aikojen alusta. HERRA, MINUN PYHÄ JUMALANI!" (Hab. 1:12) Raamatun Jumalaan uskoville on osoitettu nämä lohduttavat sanat: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret." (5. Moos. 33:27) Joseph Smithin, Brigham Youngin ja nykyisten MAP profeettojen seuraajille haluamme sanoa kuten Joosua sanoi Israelille: "Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette... Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." (Joos. 24:15)

Englantilaisessa Kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä (vuodelta 1611) aina, kun sana "Herra" (LORD) on painettu isoilla kirjaimilla, se vastaa heprealaisessa Raamatussa Jumalan nimeä JHVH. Kun Jumala puhui Moosekselle, hän ilmoitti olevansa Jumala, suuri MINÄ OLEN, ja hän kertoi, että nimellään JHVH (Jahve) hän ei ollut tunnettu Abrahamin, Iisakin eikä Jaakobin aikana. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän paljasti nimensä. (2. Moos. 6:3)

Kautta koko Raamatun sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi" tai "Minä, Herra, sinun Jumalasi" viittaavat Jumalaan, joka ilmoittaa profeetalle sen, joka puhuu. Sanoja "Herra" (JHVH) ja "Jumala" (Elohim) käytetään kuten edellä olevissa esimerkeissä: MINÄ, HERRA JUMALA, (ei me, kuten mormonien opissa). Puhuessaan jumaluudesta "Mormon Doctrine" (p. 576) sanoo: "Koska jokainen näistä persoonista on Jumala, on selvää jo pelkästään tästä näkökulmasta, että on olemassa useita Jumalia." Hepreassa sana "êl" tarkoittaa Jumalaa, sana "elohim" on tämän sanan monikkomuoto. Kun me luemme Raamatusta: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi", se olisi heprean sanoja käyttäen: "Minä olen JHVH sinun elohimisi". Siitä ei voi kukaan saada kahta Jumalaa. Kolminaisuutta ei mainita Raamatussa sanana, mutta YHDEN JUMALAN eri persoonista puhutaan selvästi eri puolilla Raamattua. Raamattu tuli meille juutalaisten välityksellä. Juutalaisilla on vain yksi Jumala, JHVH. Juutalaisten päivittäinen uskontunnustus on: "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin." (5. Moos. 6:4) Heprealaisilla sanoilla se kuuluisi: "JHVH on meidän elohimimme, JHVH yksin." Useimmat ihmiset ovat samaa mieltä, että Isä on Jumala. Raamattu opettaa, että Jeesus on Jumala (esim. Joh. 1:1, 14; 20:28) ja Pyhä Henki on Jumala (vrt. Ap.t. 5:3 ja 4; 1. Kor. 3:17 ja 6:19), mutta Raamattu myös opettaa, että ON VAIN YKSI JUMALA. Jesajan kirjassa Jumala sanoo, että ei ole muuta Jumalaa tai Herraa (Jes. 45:5, 6, 14, 18, 21, 22). Muita esimerkkejä löytyy kohdista 5. Moos. 4:35, 39; 32:39, 1. Sam. 2:2; 2. Sam. 7:22; 22:32, 1. Kun. 8:60; Ps. 18:32; Jer. 10:10; Gal. 3:20; Ef. 4:6; Mark. 12:32. Jaakobin kirjeessä (2:19) sanotaan, että pahat hengetkin uskovat, että Jumala on yksi. Miksi sitten MAP-kirkko ei tunnusta sitä? MAP-kirkko usein sanoo, että on olemassa useampia jumalia kuin yksi, koska Jumala sanoo (1. Moos. 1:26): "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme." Huomaa kuitenkin, että puhe on vain yhdestä kuvasta, ja seuraava jae selvittää asiaa vielä: "Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi HÄN hänet loi." (Ei HE!). Sana "Elohim" (Jumala) viittaa Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, mutta verbi on yksikössä jokaisessa kohdassa, jossa "elohim" on subjektina. Esimerkiksi Jumala sanoo itsestään: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi" - ei "me", vaikka kyseessä on sekä JHVH että Elohim.

Koska Raamattu sanoo olevansa Jumalan sanaa, se ei väittele Jumalasta. Raamattu selvästi sanoo, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat paljon korkeammalla kuin meidän ajatuksemme, mutta Pyhän Hengen avulla me opimme ymmärtämään, mitä Jumala on tehnyt meidän edestämme ja kuinka suuri hänen rakkautensa on meitä kohtaan. Jumala on antanut meille yksinkertaisen tien, yhden tien, kapean tien. Älä anna kenenkään sekoittaa mieltäsi siinä asiassa. Jeesus sanoi (Joh 14:6): Minä olen tie, totuus ja elämä." Edelleen hän sanoi (Joh. 17:3): "Ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." Se, että olet ehkä aikaisemmin uskonut MAP-kirkon vääriä opetuksia, ei tarkoita, ettetkö voisi nyt ottaa vastaan totuutta Jumalan sanasta, Raamatusta.

Jumalan tie on hyvin yksinkertainen. Jos haluat ottaa vastaan totuuden, ehdotamme, että käyt Jumalan eteen rukoillen ja kerrot hänelle, että haluat sanoutua irti kaikista vääristä teistä ja vääristä opeista, joita ehkä olet kannattanut, ja että nyt otat vastaan hänet ja hänen tiensä, ja että pyydät hänen johdatustaan ymmärtääksesi hänen sanaansa, Raamattua. Pyydä Jumalaa tutkimaan sinun sydäntäsi ja auttamaan sinua ymmärtämään, että et voi itse ansaita pelastustasi, mutta että otat sen vastaan Jumalan lahjana kuten Ef. 2:8-9 sanoo. Myönnä, että olet syntinen ja ansaitset ainoastaan Jumalan tuomion, ja että nyt haluat ottaa vastaan todellisen Jeesuksen Kristuksen sydämeesi ja elämääsi, sillä nyt sinä uskot, että Jeesus on maksanut kaikki sinun syntisi, menneet, nykyiset ja tulevat, kun hän ristillä riippuen huusi: "Se on täytetty!" (tai kreikasta kirjaimellisesti käännettynä "täysin maksettu"), ja että nyt haluat palvella häntä. Pyydä Jumalaa auttamaan sinua kasvamaan armossa ja todellisen Vapahtajan, Jesuksen Kristuksen tuntemisessa (2. Piet. 3:18). Aamen.

Dennis ja Rauni Higley

P.O.Box 900415
Sandy, UT 84094-415

E-mail: Dennis ja Rauni